Our Kennels - Tutustu Kenneliin

Welcome to Kennel Beleriad Parson Russell Terriers webpages. In this area you can find info about us, my dogs and the lines which im working with.

Tervetuloa Kennel Beleriadin kotisivuille. Kennelimme sijaitsee Länsi-Suomessa, tarkemmin ottaen Satakunnassa ja kasvatamme Parsonrussellinterrierejä. Tältä sivulta löydät tutustumisen arvoista tietoa kasvatustyöstäni ja sen periaatteista.

Historiaa - History

Rakkauden koiriin imin jo äidinmaidosta - äitini on myös kasvattaja. Ensimmäisen oman koiran sain 5 vuotiaana, ja tuo topakka tyttö oli Shetlanninlammaskoira nimeltä Tiina.

Tiina oli paras ystäväni vuosikaudet ja sen hermot olivat aivan omaa luokkaansa. Tiina jaksoi istua nukenrattaissa puettuna nuken röyhelöhameisiin ja olimpa vaunuihin viritellyt jopa radion sekä paristoilla toimivan lampun ja pojat että olin ylpeä Omasta Koirastani.

Rakkaimmat lapsuudenmuistoni liittyvätkin Sheltteihin sekä suureen kasvattajaan nimeltä Irma Niskanen, Kennel Karion. Irmalla oli paljon koiria - noin kaksi-kolmekymmentä, kuka niitä nyt laskemaan, ja mikä parasta - aina pentuja. Eri ikäisiä, värisiä - valmiina halittavaksi keittiön lattialla pissaparereiden joukossa - se oli minun paratiisini ja en sen jälkeen ole saanut tarpeekseni pentujen sipulimaitohengityksestä, uuden elämän ihmeestä ja sen mukanaan tuomasta jännityksestä ja odotuksesta. Tämä oli jo pienen tytön mielessä päätetty - minusta tulee kasvattaja Isolla Koolla. Ja jos voin sanoa jonkun toiveen elämässäni toteutuneen, se on juuri tämä.

Dogs have allways been parst of my life - my mother is breeder too. I got my first very own dog when i was 5 years old and this dog was Shetland Sheepdog named Tiina. My very best childhood memories are related for dogs - and one special breeder named Irma Niskanen, Kennel Karion. Irma was one of my mothers best friends and she got an big kennel and she had allways - puppies. I sit in her kitchen floor, nursed the puppies and i had my big dream - one day, i will be an big breeder and you know what they say - sometimes dreams will came true. At least this dream did.

Miksi Parsonrussellinterrieri? Why Parson Russell Terrier

Muutettuani kotoa pois, piti minunkin saada oma koira - ja yllätys yllätys rotu oli Sheltti. Tämä sheltti oli nimeltään Karion Blue Cheri ja Seri muutti minulle sijoitukseen juuri Irmalta. Seri saikin kolme pentuetta (kaksi yhteistyössä Irman kanssa ja yksi omiin nimiini) ja Seri tarvitsi tottakai kaverin. Pitkäkarvainen Collie Karion Lucky Smile oli seuraava koirani, ja Hymy oli myös sijoituksessa ja sai muutaman pentueen Irman nimiin.

Niihin aikoihin työskentelin hevoshierojana ja eräänä päivänä näin koiran, jollaista en ikinä aiemmin ollut nähnyt. Parsonin! Se oli rakkautta ensi silmäyksellä ja mitä enemmän rotuun tutustuin, sitä paremmalta se tuntui. Päätin, että kun Seristä aika jättää, meille muuttaa Parson. Ja näin kävi, eräänä syksyisenä iltana, istuin ja surin Seriä - ja aloin selaamaan internetistä vapaina olevia parsonin pentuja. Valitsin Musikantin kennelin, sillä kennelin omistaja Tulikukka on myös hevosihmisiä ja nimenomaan Suomenhevosihmisiä, ja varasin narttupennun sitä edes näkemättä - ja niin Ansa (Musikantin Beauty) muutti meille.

Ansa sai ensimmäisen pentueensa, ja synnytys oli hirvittävän vaikea. Vain yksi uros selvisi ja sekin syntyi keisarillisesti tähän maailmaan. Päätin pitää tämän uroksen (Poipoing), mutta Oivalla ei koskaan kivekset laskeutuneet, joten Oiva muutti lemmikiksi Liisan luo. Tässä vaiheessa olin jo tullut tulokseen, että seuraava koira muuttaa meille ulkomailta. Näin kävi ja ensimmäinen tuontikoirani oli Ada - Toutchstone Glen Mhor Ruotsista.

Vieläkin etsein 'sitä jotain' ja surffatessani löysin of Lovealoch kennelin Belgiasta, ja aloin seurata tämän kennelin kuulumisia sekä uutisia. Mitä enemmän tutustuin Chantalin kasvatustyöhön, sitä enemmän se alkoi tuntumaan minun jutultani. Chantalilla oli juuri tuolloin pentue, jonka isänä oli upea uros Copyright of Lovealoch (joka myöhemmin siirtyikin omistukseeni). Varasin narttupennun ja samalla myynnissä olleen aikuisen uroksen - Anoble of Lovealoch'in alias Floyd'in. Kun saavuin Chantalin kenneliin hakemaan koiria kotiin, totuus iski - ei ei en mitenkään voi lähteä vain kahden koiran kanssa. En ollut eläissäni nähnyt näin paljoa toinen toistaan upeampia koiria - parsoneita, joiden temperamentti  ja ulkomuoto oli aivan omaa luokkaansa. Matkalla kentälle sanoin Chantalille, että taidan tulla takaisin - johon C vastasi, että ehkäpä sinä tuletkin; ja loppu onkin sitten jo näillä sivuilla

Tätä päätöstä en ole koskaan katunut. Koirieni temperamentti on aivan fantastinen, terveystuloksiin olen ollut vähintäänkin tyytyväinen sekä pentueiden tasaiseen laatuun. Vanhaa, hyvää Howlbeck-Ratpack linjaa. Yhteistyö Chantalin kanssa on tuonut minulle kasvattajana sekä ihmisenä paljon.

Jatkuu kohta... To Be Continued